OFF THE WALL

Vietettiin Etiopiassa kaiken kaikkiaan yhdeksän viikkoa, joiden aikana ehdittiin nähdä ja kokea yhtä sun toista. Ajateltiinkin nyt jakaa vähän neuvoja ja vinkkejä Etiopiaan matkustaville tai sitä harkitseville meidän omiin kokemuksiin perustuen.

Aloitetaan siitä kaikkein tärkeimmästä eli ruuasta! Ruoka on ravintoloissa edullista, mutta kannattaa muistaa, että hintoihin tulee usein listahinnan päälle 15% vero sekä muutaman prosentin servicecharge. Joissain paikoissa vero on lisätty jo listahintoihin, mutta useimmiten se kuitenkin lisätään vasta lopuksi. Tippiä on kohteliasta jättää, jos palvelumaksua ei ole lisätty laskuun. Jos matkabudjetti on tiukka, kannattaa suosia paikallisia ruokalajeja kuten injeraa eri lisukkeiden kera. Eurolla saa varmasti mahan täyteen! Pastat ja muut italialaiset ruuat todettiin myös useimmiten hyviksi, mikä juontaa juurensa varmastikin Etiopian ja Italian yhteisestä historiasta. Myös kahvi on halpaa ja ihan supernamia! Etenkin macchiattoja kannattaa maistaa, hinnat pyörii siinä kuuden ja kymmenen birrin välillä.

Jos ite haluaa kokata tai muuten vaan ostaa vaikkapa hedelmiä evääksi, kannattaa suosia katukauppiaita, sillä hinnat on usein huokeammat. Tavalliset paikalliset eivät pahemmin käy ruokakaupoissa, se on lähinnä rikkaamman väestön juttu, joten hinnatkin on sen mukaiset.

Liikkumisen kannalta kätevimpiä ja hintalaatu–suhteeltaan parhaita on minibussit. ”Ovimiehet” huutelevat ikkunasta määränpään, joten oikean bussin löytäminen on yleensä suht helppoa ja vaivatonta etenkin, jos tietää minne haluaa mennä. Hinta riippuu matkan pituudesta (1,35 birristä alkaen). Jos bussilla haluaa mennä pidempiä matkoja, Skybus ja Selambus on molemmat hyviä vaihtoehtoja eikä kovin kalliita. Esimerkiksi meidän 14 tunnin matka GonderistaAddikseen maksoi n. 15 euroa.

Vietettiin suurin osa ajasta luonnollisesti Addiksen vilinässä, mutta kannattaa ehdottomasti lähteä tutkimaan myös muuta Etiopiaa. Me ei valitettavasti ehditty matkustaa ympäriinsä niin paljoa kuin oltaisiin ehkä haluttu, mutta erityisesti Simien Mountainsit on käymisen arvoinen paikka, jos upea luonto ja maisemat viehättää.

Sitten muutama yleinen neuvo, jotka kannattaa ottaa huomioon. Kannattaa varautua etiopialaisten surkeisiin englannin taitoihin. Muutaman amharankielisen fraasin opettelu on suositeltavaa ihan senkin takia, että paikalliset tykkää, kun yrittää sönkätä jotain amharaksi… Omista tavaroista kannattaa olla todella tarkka, sillä etenkin ruuhkaisilla paikoilla on suuri riski tulla ryöstetyksi. Pimeällä liikkumista ei koettu mitenkään erityisen mukavaksi, mutta sitä oli oikeastaan mahdoton välttää, sillä aurinko laskee jo siinä kuuden ja puol seittämän välillä. Yksin ei kuitenkaan ehkä kannata lähteä harhailemaan minnekään pimeille kujille…

Lopuksi vielä lista paikoista, jotka todettiin hyviksi ja suosittelemisen arvoisiksi:
- Arcobaleno (meidän lempparirafla, pizzat ja pastat hyviä!)
- YDU Abyssinia Cultural Restaurant (aika kallis, mutta kokemus oli hintansa väärti!)
- National Cafe (maailman parhaat macchiatot!!!)
- Go Sip –Coffee (täällä oli herkullisetsmoothiet)
- Kaldi’s Coffee (paikallinen Starbucks-kopio)
- Belegez Pension (edullinen & siisti motelli ihan Gonderin keskustassa)

Viimeiset kaks kuukautta täällä Etiopiassa on rehellisesti sanottuna olleet meidän tähänastisen elämän ikimuistoisimpia, eikä aina sillä positiivisimmalla tavalla. Tunteet ehti yhdeksässä viikossa mennä aikamoisen vuoristoradan läpi. Saatiin ihan valtavasti uusia kokemuksia, opittiin itsestämme ja nähtiin paljon juttuja, joihin Suomessa ei ikinä törmäisi. Saatiin myös olla mukana auttamassa ja päästiin tutustumaan yhdenlaisen hyväntekeväisyysjärjestön toimintaan. Vaikka välillä oli vaikeeta ja elämä tuntui potkivan päähän, niin me ei missään vaiheessa kaduttu päätöstä lähteä tänne. Kulttuurierot ja yhteisen kielen puuttuminen tekivät asioista aika vaikeita toisinaan, mutta vastoinkäymiset, joita kohdattiin, on kuitenkin pientä siihen verrattuna, kuinka paljon positiivisia juttuja näistä kahdesta kuukaudesta on jäänyt käteen.

Perjantaina oli siis meidän vika päivä Training Centerillä. Päätettiin vikan päivän kunniaksi pitää astetta rennommat oppitunnit ja koulupäivän päätteeksi jaettiin lapsille myös ilmapallot. Oli jännää ja samalla tosi ihanaa nähdä, kuinka pienestä jutusta lapset tulivat aivan suunnattoman iloisiksi. Kun lopulta oli aika hyvästellä lapset, saatiin roppakaupalla haleja ja pusuja. Oltiin aika surullisissa tunnelmissa ja yritettiin pidätellä kyyneliä (ei onnistuttu). Etenkin meidän omien lempparioppilaiden hyvästely oli superhaikeeta!

Nää kaks kuukautta on varmasti muuttaneet meitä molempia ainakin jonkin verran. Ollaan tosi kiitollisia kaikille, jotka mahdollisti sen, että meillä oli ylipäätään mahdollisuus lähteä vapaaehtoistyöntekijöiksi. Tullaan takuuvarmasti palaamaan Etiopiaan vielä joku päivä tulevaisuudessa, sen verran hyvä fiilis meille jäi tästä kaikesta. Vaikka huomenna onkin aika jättää Etiopia taakse ja ottaa suunta kohti kotia, niin yhteydenpito meidän uusiin tuttavuuksiin ja Training Centeriin ei toivottavasti katkea!

- Tupu & Krisu

Enää muutama päivä jäljellä ja jo sunnuntaina onkin valitettavasti aika suunnata lentokentälle kotiinpaluumatkaa varten. Ollaan tän vikan viikon aikana yritetty käydä kaikissa paikoissa, joista on näiden kahden kuukauden aikana muodostunut meidän lemppareita. Ei olla haluttu myöskään ahtaa meidän viimeisiä päiviä ihan täyteen ohjelmaa, vaan ollaan yritetty nauttia tästä meidän ihan peruselämästä.  

Käytiin sunnuntaina Seblen kanssa pyörähtämässä paikallisilla markkinoilla ja saatiin vihdoin kaikki tuliaiset ja joululahjatkin hankittua, joten nyt ei tarvitse enää niistäkään stressata. Tiistaina Seble puolestaan halusi viedä meidät perinteiseen etiopialaiseen ravintolaan, jossa saatiin nähdä eri heimojen tanssi- ja musiikkiesityksiä. Etiopialainen musiikki on suoraan sanottuna aika hirveätä kuunneltavaa, mutta kokemuksena ilta oli kuitenkin tosi kiva. Etenkin tanssijat oli ihan supertaitavia! Ravintola oli muuten kallein kaikista, joissa ollaan tähän mennessä käyty. Kokemus oli tosin hintansa väärti ainakin meidän mielestä.

On tosi hassua ajatella, että meillä on oikeasti enää muutama kokonainen päivä jäljellä. Näin jälkikäteen ajateltuna oltais ihan hyvin voitu olla vaikka pari kuukautta pidempäänkin… Kaikista hirveimmäiltä tuntuu ajatus siitä, ettei todennäköisesti tulla enää ikinä näkemään Training Centerin maailman söpöimpiä lapsia, jotka toisinaan raastaa meidän hermoja, mutta joista kuitenkin loppujen lopuksi tykätään ihan hulluna. Perjantai tulee sujumaan varmaan aika haikeissa fiiliksissä, kun nähdään kaikki vikaa kertaa… :(

Kotiinpaluu ei tosin tunnu ihan niin masentavalta, koska joulu on ihan nurkan takana. Etiopialaiset juhlivat joulua ja itse asiassa muitakin juhlia usein kaksi kertaa johtuen siitä, että käytössä on kaksi eri kalenteria (etiopialaisen kalenterin mukaan nyt on muuten vuosi 2005). Joulun tulo on siis täälläkin havaittavissa! Training centerin director pyysikin, jos voitaisiin opettaa lapsille joku joululaulu, joten ollaan nyt lauleskeltu Jingle Bellsiä sydäntemme kyllyydestä, haha. 

- Tupu & Krisu